Epic Movie

Hei katsokaa, meitsiltä tippuivat housut, nyt ne tippu, oho, oli vahinko, katsokaa nyt!

Holtittoman pitkäksi venyneen tuumaustauon jälkeen palaan taas asiaan. Olen tässä välissä ehtinyt katsella kymmeniä elokuvia, keskinkertaisia ja hyviä. Aloitan siis minulle arvoitukseksi jäävästä syystä oikein huonosta rainasta!

Epic Movie kuuluu nykyään kovin lässähtäneeseen genreen jossa enemmän tai vähemmän onnistuneesti irvaillaan muille elokuville. Kauas on kone 80-luvun Aeroplane irvailusta pudonnut, reteästi väitän että Epic kuuluu huonoimman kymmenen elokuvan joukkoon mitä olen koskaan nähnyt. Surkea rankkaus ei ainakaan vertailukohtien puutteesta johdu, olen sellaista huttua kahlannut läpi että sokeutuminen on ollut lähellä. Silti usein roska on saanut useimmiten edes vahingoniloa ja epäuskoista virnuilua aikaan. Esimerkiksi läpisurkea Poliisiopisto, tehtävä Moskovassa puristaa muutaman säälisekaisen hymähdyksen. Mutta ei tämä, ei tosiaan! Syytä olisi ollut, pönöttävien jättielokuvien kuuluisikin saada kyytiä oikein kunnolla, irvailu on ainoa tapa jolla johonkin pirates of Caribeaniin kannattaa suhtautua.

Mikään ei ole niin surullista kuin epähauska komedia. Eeppinen elokuva etenee hitaasti ja tuskaisesti, pysähdellen koko ajan selittelemään ja alleviivaamaan. Monet kohtaukset laahaavat niin että sitä on vaikea uskoa. Katsoja todellakin kieputetaan rautalankaan, ensin kankaalle tulee Samuel L. Jacksonia imitoiva onneton näyttelijä, hän jankkaa loputtomiin esitystään kunnes toinen näyttelijä sanoo "sehän on Samuel L. Jackson, oho". Oivallukselle ei juuri jää tilaa vaikka aikaa olisikin, yltäkylläinen ryöpytys pysyy todella kaukana vaikka lajityyppiin sellainen kuuluisikin.

Oikein huonojen elokuvien kohdalla tahaton hölmöys pelastaa paljon. Voi aina naureskella yleiselle huonoudelle jos juonesta loppuvat eväät kesken. En osaa oikein määritellä miten tässä on onnistuttu tuokin mahdollisuus sähläämään, mutta Epic Movie ei naurata edes huonouden vannoutuneita ystäviä. Se ei ole tarpeeksi naiivi ja innoissaan, eikä ainakaan riittävän ironinen ja hämärä. Se on juuri sellainen väsynyt rahastus josta ei tahattomia arvoja löydä hakemallakaan. Suuri tuotantokoneisto on karsinut spontaanin kökköyden ja paljastanut onton käsikirjoituksen riettaalla tavalla. Riehakkuutta on kuin lopen kyllästyneellä ravintolamuusikolla, taitoa piisaa mutta ajatukset ovat aivan jossain muualla.

Läpisurkeiden vitsailujen tapaan myös tämä elokuva on tarpeettoman julma, omahyväinen ja ilkeä. On kuin katsoisi yläasteen koulukiusaajan psyykellä varustetun juopon toikkarointia muiden elokuvien lavasteissa. Havaintoja tehdään verkkaisesti ja katkeralla mielellä. Ensimmäistä mieleen tulevaa "vitsiä" jankataan kunnes on aika horjahtaa vasten toista kulissia. Surullista on että tulilinjalle on valittu paljon Epic Movieta parempia komedioita. Tulee tunne että tekijätiimi on ollut sekä lahjatonta että pohjattoman kateellista hauskemmille kollegoilleen.

Mittaa tällä kidutuksella on ilahduttavan vähän, jos pitkät lopputekstit ja pilalle menneiden (jopa ne olivat epähauskoja!) kohtaukset vähennetään, mittaa lienee vaivoin 70 minuuttia. Sekin on reilusti liikaa, moinen hölmöjen vitsien haustausmaa ei olisi ansainnut varttia enempää aikaani. Toverini Pertti tokaisi hienovaraisesti "Hirveetä paskaa" mikä lienee hyvä tiivistys.

Näissä kasvoissa arpikin kaunistus ois, ja yksikin tähti hohtaa liian kauniisti.
*/*****