Harry Potter ja liekehtivä pikari

Hartsa sambucan kimpussa

Nykyajan lapsilla on niin mukavaa! Meillä tuli telkkarista vain Tsekkiläisiä karvalanka -animaatioita ja Vaahteramäen Eemeliä. Nykyään toosa tuuttaa vaikka mitä robottimäiskettä monta kertaa viikossa ja päälle vielä vapaapainit sekä ryhmä-x piirretyt. Tosin vanhempien onneksi roolimallini oli MacGyver eikä joku toisten äijien päälle hyppivä lihasmöykky.

Nostalgiasta päästään siihen tosiasiaan että Harry Potter olisi varmasti ollut maailman paras filmi jos olisin ollut 13v fani. Siinä on niin vetävää tohinaa ja mielikuvituksen lentoa että tolkku on mennä. Kolmososan visuaaliset kikkailut ovat pitkälti jääneet ja ruudun täyttää selkeästi ja konstailematta kuvattu taionta ja loputon pinteiden ketju. Hirmua pukkaa joka tuutista ja lohikäärme on tosiaan raivoisa ja pelottava. Pyhän Yrjön hirvenvasan kokoinen Saatanan Sikiö ei pärjää tälle bodatulle liekinheittimelle lainkaan. Molemmille kärmeksenlyöjille on kuitenkin mainittava kunniaksi heidän kirjallisuudenedistämistyönsä, kirjan päivää 23.4 vietetään myös Yrjö P:n kunniaksi. Harry P on taasen opettanut kokonaisen sukupolven lukemaan romaaneja, osan jopa ulkomaankielellä.

Esiteiniksi minusta ei enää ole, ehkä siksi en ollut niin vaikutettu liekehtivästä pikarista. Elokuvaa leimasi mahdoton kiire johon pitkän opuksen orjallinen seuraaminen pakotti. Alun huispauskohtaus loppui kuin seinään ja muutenkin moni tapahtuma olisi saanut olla verrattomasti huolellisemmin käsitelty. Tanssiaiset olivat melko hauskat mutta ihmeen lepsusti itse Harry niiden läpi luikahti. Kaipa suurta rakkautta pidetään vielä pullossa seuraavia osia varten.

Muutenkin päähenkilön persoona oli paikoin häiritsevä. Harry on tosikko, melkoisen hidas ja ennen kaikkea jotenkin koko ajan huolissaan. Tosin jos minullakin olisi oikea arkkivihollinen, olisin taatusti varautuneempi. Onneksi tässä neljännessä osassa ei ollut enää samaa ooh, mahtavaa! -päivittelyä kuin aiemmin. Taiat ovat ilmeisesti vihdoin muuttuneet velho-oppilaiden arkipäiväksi.

Harryllä on vahva nörttikarisma. Luokan kovikset pilkkasivat häntä moneen kertaan jopa tuuppivat muutamaan otteeseen. Sikäli ihmeellistä että herra Potter kuitenkin on jo kolme kertaa pelastanut koulun, selvinnyt maailman ainoana ihmisenä kuolemantaiasta ja on lisäksi vielä ylivoimainen urheilusankarikin. Osa Harryn viehätyksestä on kuitenkin juuri hänen ressukkamaisessa olemuksessaan, kerta toisensa jälkeen hobit..eikun pikku velhon on tehtävä se mihin suuret taikurit eivät pysty. Jos kaikki kohtelisivat häntä sellaisena teräsmiehenä kuin hän oikeasti on, muuttuisi tarinan perusviritys tyystin.

Kyllähän tätä katseli vaikka kohderyhmää en oikein olekaan. Tehosteet olivat näyttäviä ja vanhat konkarit vetivät kapeat roolinsa vaivatta läpi. Itse asiassa tämä alkaa olla jo James Bond kamaa, kaikki tietävät mitä luvassa on ja eivät siksi ylläty tai pety. Linja pitää ja tuttuja hahmoja on kiva nähdä. Annan taas keskinkertaiset *** tähteä, vähentäkää tai lisätkää niitä mieltymysten mukaan!