Kultainen portti

Akankäppänöitä, vuohia, pieni pala laivankylkeä sekä protofasismia

Välillä sitten hieman taiteellisempaakin tavaraa. Kyseessä on Nuovomondo, italailainen elokuva amerikkaan pyrkivistä siirtolaisista 1910-luvulta. Esillepano on Taviani-veikkosten tyyliin hidas ja täynnä kiviaitoja. Maaseudun väki on jääräpäisen verkkaista ja salaviisasta, siunattu hullukin on ja tympeitä virkamiehiä löytyy kiintiömäärä.

Amerikkalaiseen kerrontaan verrattuna katsojaa ei päästetä helpolla. Ihmiset käyttäytyvät odottamattoman oikukkaasti ja motiiveja joutuu usein arvailemaan. Pimeässä kolistellaan moneen kertaan ja monet asiat jäävät arvoituksiksi. Esimerkiksi perhesuhteita joutuu arvailemaan melko pitkään ennen niiden selkeytymistä. Selittäviä kuvia ja repliikkejä kartellaan, esimerkiksi laivan kannelta siirrytään johonkin käytävään joka sitten lienee jo Amerikassa. Spielberg olisi luonnollisesti lisännyt pari kohtausta jossa rampataan laskusiltoja pitkin ja päivitellään ulkomaailmaa, vaan kyllähän tämäkin asiayhteydestä selviää.

Elokuvan hahmot jäävät melko etäisiksi, en keksi miettimälläkään yhtään adjektiivia vaikkapa pikkuveljestä vaikka hän saakin paljon ruutuaikaa. Tärkeä ja melko tuore asia onnistui hämäämään minuakin, raina tuntui tärkeältä suurelokuva massiivisen teemansa takia. Kun sitten miettii mitä tapahtui ja millaisia hahmot olivat ei mieleen jäänyt paljoakaan. Pakollinen romanssi on kovin laimea, kemiaa varmasti on, mutta sen alleviivaaminen on niin hienovaraista että minun sensorini aistivat sen lähinnä lievänä kiinnostuksena polttavan intohimon sijaan. Nämä sitten vähän katselevat toisiaan, vai niin.

Modernina elementtinä käytetään päähenkilöiden valveunia jossa uuden maailman suunnattomat rikkaudet ottavat muotonsa jättimäisinä vihanneksina ja kolikkoja sataa taivaasta. Vertauskuvat ovat suoraviivaisia kuin viivoitin ja tuntuvat jotenkin turhilta kokonaisuuden kannalta. Musiikkia oli kovin vähän ja se yllättävästi irrottautui epokkimaailmasta moderniksi kuvien rytmittäjäksi, piskuisen kuluneen biisin kera.

ei tämä vain oikein toiminut, sanottavaa oli kovin vähän, kun lopulta päästiin perille elokuva loppui. Keskiosan laivamatkailu oli pitkäveteistä ja ihmeen sekavaa kirjeenvaihtoineen. Ellisin saaren natsahtavat älytestit olivat kiinnostavia mutta niidenkin kohdalla rytmitys oli jotenkin kummallisen jankkaavaa ja sekoitettua. Ei tämä liian taiteellinen ollut, vaan ei liian viihdyttäväkään. Vaikea sanoa mitä oikein oli haettu, se jäi kuitenkin saavuttamatta.

**