dogtown and Z-boys

Tämä tuli katsottua lähes vahingossa, selailin kanavia ja hämmennyin kun sekä Subtv:ltä että urheilukanavalta tuli skeittausta. Kyllä ovat ajat muuttuneet, kultaisella 80-luvulla ei ollut pelkoa että nuorisokulttuurista kertova ohjelma olisi mennyt ohi silmien. Homma levisi käsiin vasta NO-TV:n aikoihin, muistan ärtymykseni kun tajusin että väkisinkin missaisin kokonaisen musiikkivideon silloin tällöin. Perhanan Holopainen, aiheutit henkilökohtaisen mediatulvani ensimmäiset roiskeet, maailma ei ole ollut sen jälkeen entisensä!

Sitten oli vielä säämies Toni! Vitsi joka ei juurikaan naurattanut, sadannella kerralla vielä vähemmän. Onneksi se tuntui tuottavan isälleni loputonta riemua, ei turhaan Toni parka rautaa pumpannut.

Niin, se elokuva. Dogtown on Losissa sijaitseva, ainakin 70-luvulla joltisenkin joutomaana oleva huvipuistoalue. Sen rikkonaisten laiturien välissä sijaitsi legendaaristen Z-Boysien oma ranta. He surffasivat rohkeasti rojun seassa ja hätistelivät kaikki vieraat pois omalta reviiriltään. Odotellessaan sopivia aaltoja he tappoivat aikaa rullalautailemalla lähistöllä.

Skeittaus oli siihen aikaan enemmänkin akrobatiaa ja voimistelua kuin varsinaista nuorisokulttuuria. Kolmekymppiset ukot esittelivät näytöksissä pujottelua ja käsilläseisontaa laudalla. Z-poitsut sen sijaan kopioivat vauhdin ja tyylin surffauksesta, liikkuivat matalana ja tekivät jyrkkiä käännöksiä. Ehkä olennaisin ero oli kuitenkin se että he elivät skeittikulttuuria, tekivät graffiteja ja improvisoivat. Perinteisen skeittauksen kannattajat luonnollisesti kauhistuivat moista räävittömyyttä ja antoivat huonoja arvosanoja. Urheiluunhan ei sovi tehdä mitä päähän pälkähtää vaan on harjoitella jotain yleisesti hyväksyttyä liikesarjaa yhä uudestaan.

Dokumentti kuvasi Zetapoitsut varsinaisina innovaattoreina jotka valloitettuaan tasamaan innostuivat ensimmäisinä lautailemaan tyhjissä uima-altaissa. Puolivahingossa he myös keksivät hyppiä reunan yli ja tehdä ilmassa erilaisia liikkeitä. Itseäni vähän häiritsi dokumentin asenne jossa Z-Boysit keksivät suurin piirtein pyörän kokeillessaan rajojaan. Taatusti jo silloin skeittaus on ollut yhteisöllistä ja tapoja on matkittu puolin ja toisin vaikka ei yhdessä olisikaan varsinaisesti hengattu.

Lisäksi jokainen joukosta oli paljon lahjakkaampi kuin muut, ongelma johon törmää useissa bändidokkareissa. ”voisi luulla että Jack on mitätön basisti mutta hän onkin yhtyeen tärkein voima” Jos moinen arvonimi toistuu jokaisen kohdalla koko kehuminen menettää merkityksensä.

Dokumentille voisin antaa kolme tähteä ***/***** , liika kehuminen ja Sean Pennin vasemmalla kädellä tekemä selostus (jätkä rykii kesken kaiken, lienee kallista aikaa/nauhaa kun ei ole jaksettu ottaa uudestaan!) tiputtavat muuten mainiosta rainasta yhden tähden.