Bourne Supremacy - Meduusan kosto

Meduusa on hiemankaan pitempään tuumailtuna melko kummallinen koodinimi toimintasankarille. Tytisevälle otukselle joka pysyy kasassa vain vedenpaineen varassa ei tulisi mieleen sälyttää kovin vaativia vastavakoilullisia tehtäviä.

Vaan Matt Damonista ei tule mieleen läpinäkyvä hyytelö laisinkaan, sen verran topakkana hän tähdittää Paul Greengrassin uutta Meduusan kosto jännäriä. Vihreä ruoho on ohjastanut aikaisemmin Bloody Sunday nimisen, kerrassaan mainion Pohjois-Irlannin levottomuuksista kertovan filmin.

Meduusan kosto sijoittuu eri puolille maailmaan, lähinnä pilviseen ja synkkään eurooppaan. Ihmeesti tuo realistisuutta jo se että ollaan oikeasti jossain paikassa eikä geneerisessä amerikkalaisessa elokuvatodellisuudessa. Värit ovat haaleita ja pimeys ympäröi paksusti pukeutuneita, talvisia hahmoja. Lisäksi Bourne käyttää kiitettävän paljon julkisia ajoneuvoja, teko josta tulee mukavan maanläheinen tunnelma. Muutenkin koko elokuvassa mennään suoraan asiaan eikä kehitellä toinen toistaan persoonallisempia, alaisiaan kiukuspäissään listiviä pahiksia.

Toiminta on rainassa leikattu nykytyylin mukaan hengästyttävän nopeaksi, lähes käsittämättömäksi vipellykseksi. Useimmiten minulle tulee tyytymätön olo siitä että en oikein näe mitä tapahtuu. Esimerkiksi Gone in 60 Seconds uusintaversiossa tarjoiltiin kaahailu niin pieneksi silputtuna että vauhdin hurmaa en kokenut lainkaan. Lienikö sitten positiivisen perusasenteen ansioita että Bournen salamaleikkaukset toimivat paljon paremmin. Ehkä kyse oli alleviivaavien hidastusten ja "siistien" kuvakulmien välttämisessä, mossen ohjastaminen vauhdilla pitkin Moskovaa on totista työtä jossa ei riitä aikaa poseeramiseen. Takaa-ajojen energian aistii käsivaralla kuvatusta materiaalista mainiosti.

Muoto on niin miellyttävä että helposti unohtaa suoraviivaisen ja aika yllätyksettömän juonen. Alun pöyristystä seuraa selkeä juoksu kohti päämäärää, muut ihmiset toimivat Bournelle vain välietappeina kohti väistämätöntä viimeistä yhteydenottoa. Lopussa kaihdetaan turhaa väkivaltaa mistä jäi hyvä mieli.

Tähtien antaminen on vaikeaa. Kun tulin suorastaan hengästyneenä ulos teatterista olisin heti tirvauttanut neljä mollukkaa mutta pienen huoahtamisen jälkeen sanoisin että kolme on lähempänä totuutta, aika ohut oli kuitenkin juoni ja mitään uutta ei kerrottu. Siispä ***+.

Mutta toimintaelokuvana tämä oli mielestäni ehdotonta eliittiä, neljän-viiden tähden tykitystä. Aivan vanhojen Shakaali-tyylisten jännärien veroinen!