perjantaina, elokuuta 04, 2006

Superman returns

Onko se erikoistehoste, onko se kalkkuna, onko se peräsmies?

Kun teris aloitti seikkailunsa sarjakuvissa vuosikymmeniä sitten oli maailma kovin toisenlainen. Kunnon seikkailuksi riitti teriksen saapuminen paikalle. Ihka ensimmäisessä terisseikkailussa vuodelta 1933 mies kryptonilta nostaa rosvojen auton ilmaan ja siinäpä se, kriminaaleilta loppui sisu ja he antautuivat. Muutama vuosikymmen menee silkassa voimantunnossa, käsikirjoittajat keksivät kilvan uusia voimia (hei kamoon, kylmäpuhallus, miten se voi edes ideana toimia??) ja rosmot lakoavat kuin vilja Koskelan Akselin viikatteen edessä.

Muutama vuosikymmen turpakäräjiä puuduttaa lukijat ja hahmoon on saatava särmää. Seuraa pitkä vaihe jossa milloin mikäkin taho saa käsiinsä kryptoniittia ja terisressu on polvillaan salaisten kompleksien lattioilla. Samoin teräskoira ja -tyttö tulevat kuvioihin mukaan. Pahimmassa menestyskuopassa Supermanilta otetaan nirri pois ja hänen seuraajakseen tulee neljä erilaista sankaria mittailemaan lukijoiden reaktioita. Kukaan näistä ei kuitenkaan saa samanlaista suosioita kuin aito asia ja tapahtuu odotettu paluu. Nykyinen teris seikkailee yhtenä oikeuden puoltajien jäsenenä oman lehtensä ohella. Sääliksi käy käsikirjoittajia joiden on sullottava samaan tarinaan tekemistä sekä lepakkomiehelle että terikselle, toinen heittelee bumerangeja ja toinen planeettoja.

Mutta elokuvaan! Ohjaaja Singer on lähestynyt aihettaan nöyrästi, niin nöyrästi että mitään ruttuja ei teriksen hahmoon ole uskallettu tehdä. Messiaaninen jeesus tekee ihmeitä, on kohtelias ja uhraa itsensä tarpeen tullen. Viitteitä raamattuun on runsaasti mutta mitään järkevää sanomaa niistä ei oikein muodostu, kyseessä on vain sellaista postmodernia perusnakkelua jolla saadaan lainattua suurien tarinoiden ylevyyttä ja merkittävyyttä ilman sen suurempaa sanottavaa.

Clark Kent ei kiinnostanut painettuna, eikä leffa muuta asiaa. Hahmoa jonka ainoa ominaisuus on tietoinen epäkiinnostavuus on vaikea seurata. Lisäksi koko asetelma on korni, miksi maailman pelastajan pitää käydä päivätöissä? Varsinkin kun keskeytyksiä tuntuu tulevan jatkuvalla syötöllä. Jos kryptonin jäykkis haluaa välittämättä ihmistellä, olisi joutelias miljonääri Bruce Waynen tapaan parempi vaihtoehto. Lois Lanen esittäjä oli niin mielenkiinnoton nainen että en saa edes hänen naamaansa mieleeni. No sellainen erilaisiin rotkoihin tipahtava hempukka kuitenkin, ainoana luonteenpiirteenä lievä kiukuttelu. Loisin miestä näyttelevä Marsden (x-miesten kyklooppi) on siedettävä epäkiitollisessa aisankannattelijan roolissaan.

Pahiksen roolissa kekkuloiva Spacey on selvästi ottanut urakan huumorilla ja onkin ainoa rento ihminen koko pöhöttyneessä rainassa. Hän vitsailee ja hyppelee vapautuneesti ja saa aikaan muutaman aidon hymyn muuten niin totisessa kokonaisuudessa. Sarjakuvaahan tässä ollaan filmaamassa, hyvänen aika sentään.

Tehosteet ovat hienoja joskin lentely on perustaltaan kornin näköistä. Ihminen kiitämässä mahallaan ilmassa on kovin nolon näköistä vaikka sen tekisi kuinka hyvin. Hirmuista rytinää piisaa ja mies teräksestä saa tosiaan paiskia töitä palkkansa eteen. Nykykatsoja ei vain enää oikein jaksa yllättyä tietokoneanimaatiosta. Lentokone osataan niin räjäyttää kuin laskea siististi maahankin ilman että kenenkään leuat enää loksahtavat.

Kokonaisuus jää kovin vieraaksi. Ihan kuin kukaan ei olisi ollut oikein tosissaan kiinnostunut kokonaisuudesta. Vieraantumisen ja muukalaisena olemisen teemat nousevat esiin ja unohtuvat samoin tein. Singer ei oikein ole osannut päättää miellyttäisikö pikkupoikia vai aikuisia sarjakuvafriikkejä. Elokuvan ongelma eivät suinkaan ole liian hyvälaatuiset kännykamerakuvat tai liian vähäinen toiminta. Se kompastelee jalkoihinsa sen takia että se ei ole kovin kiinnostava. Kiiltokuvajeesuus kohtaa hassun hatuntekijän.

Plötkäisen kaksi tähteä **, Sinkeri, oisit vaan tehnyt sen X3:sen, nyt meillä on kaksi mitätöntä leffaa yhden hyvän sijaan.