torstaina, joulukuuta 02, 2004

Alexander -Aleksanteri

Historiallisen spektaakkelin uuden tulemisen lopullinen meneminen historiaan. Stand-uppia ilman komediaa. Tunnelmaa laskevia nostatuspuheita. ja "tässä nyt juonitellaan todella juonikkaasti" - juonittelua.

Olipahan vaan niin uskomattoman pompöösi ja jäykkä raina että en ollut uskoa silmiäni. Uudet tietokonepelit mieleen tuovat, melko ihmisennäköiset hahmot seisovat hiukan huojuen ringissä ja puhuvat juonta eteenpäin. Taustalla pauhaa melodramaattinen musiikki joka välillä kiihtyy ilman sen kummempaa syytä.

Taistelukohtaukset olivat vauhdikkaita, lähinnä ne kuitenkin toivat mieleen miten puuduttavaa voi kasvottomien armeijoiden kohtaaminen olla. Äijää kaatuu kuin heinää vaan kiinnostus pysyy laimeana, julmat valloittajat pätkimässä tyrannien örkkilaumoja eivät tarjoa samaistumiselle tilaa.

Olihan tässä hyviäkin puolia, osa näyttelijöistä riutui läpi onnettomien rooliensa ihan kunnialla. Erikoismaininta Jolielle joka mutristelee jättihuuliaan aivan kelvollisesti juonikkaana äitinä. Hopkins sen sijaan tuntui lähinnä tiirailevan askelmerkkejään sekä studion kelloa, sen verran pöljään rooliin hänkin oli joutunut.

Panostus/kiinnostussuhteessa ennennäkemättömän onneton pätkä, annan julmat **. Kyllä sylettää moinen lahjakkuuden ja vaivannäön hukkaaminen. Vielä mahtuisi maailmaan lisää spektaakkeleita, mieluiten vielä sellaisia jotka eivät luhistuisi historian taakan alle kuten Aleksanteri.